E. M. Forster (1879–1970) oli englantilainen kirjailija, esseisti ja kulttuurielämän tarkkailija, joka kasvoi viktoriaanisen ja edvardiaanisen Britannian murroskohdassa ja eli pitkälle 1900-luvun suurten yhteiskunnallisten muutosten aikaan. Hän opiskeli Cambridgessa, matkusteli laajasti Euroopassa ja Intiassa sekä työskenteli myös BBC:llä ja kirjallisuuden parissa, mutta ennen kaikkea hänestä tuli terävä ja myötätuntoinen ihmiskuvaaja. Forsterin merkittävimmät teokset käsittelevät luokkaeroja, moraalia, yksilön vapautta, kulttuurien törmäyksiä ja sitä, kuinka vaikeaa on todella kohdata toinen ihminen ilman ennakkoluuloja. Hänen tuotantonsa tunnetaan hienovaraisesta psykologisesta tarkkuudesta, ironisesta mutta lempeästä sävystä ja kyvystä paljastaa yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutus intiimeimpiin tunteisiin. Erityisen pysyväksi on osoittautunut hänen tapansa tarkastella imperialismin, kolonialismin ja valtasuhteiden kysymyksiä: nämä aiheet tekevät hänestä yhä ajankohtaisen, kun pohdimme identiteettiä, eriarvoisuutta ja kulttuurista ymmärrystä globaalissa maailmassa. Forsterin perintö on kirjallisuudessa poikkeuksellisen kestävä, sillä hän muistuttaa, että sivistys ei yksin riitä ilman empatiaa ja että todellinen yhteys syntyy vasta, kun ihminen uskaltaa nähdä toisen kokonaisena. Hänen teoksensa sopivat erityisesti lukijoille, jotka arvostavat älykästä, inhimillistä ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköistä proosaa sekä tarinoita, joissa tunne ja ajattelu kulkevat käsi kädessä.