Thomas Mann (1875–1955) oli saksalainen kirjailija, esseisti ja kulttuurielämän tarkkailija, jonka elämä kulki porvarillisen Lübeckin kasvateista Euroopan henkisen kriisin todistajaksi. Hän nousi kirjallisuuden huipulle jo varhain ja sai myöhemmin Nobelin kirjallisuuspalkinnon tunnustuksena laaja-alaisesta tuotannostaan, jossa hän kuvasi mestarillisesti perheen, vallan, taiteen ja moraalin jännitteitä. Mann eli aikansa suurten murrosten keskellä, koki Saksan keisarikunnan, maailmansodat ja maanpakolaisuuden, ja nämä kokemukset syvensivät hänen teostensa historiallista ja eettistä painoa. Hänen kirjallisuutensa tunnetaan psykologisesta tarkkuudesta, ironisesta sivistyneisyydestä ja kyvystä paljastaa, miten yksilön sisäiset ristiriidat kietoutuvat yhteiskunnan arvoihin. Toistuvia teemoja ovat sairaus ja terveys, järki ja intohimo, taiteilijuus ja vastuullisuus sekä yksilön hauraus kulttuurin ja politiikan paineessa. Juuri nämä aiheet tekevät hänestä yhä ajankohtaisen: Mann auttaa lukijaa ymmärtämään, miten helposti kauneuden ihailu, älyllinen ylpeys tai sivistyksen itsevarmuus voivat kääntyä itsepetokseksi. Hänen merkityksensä näkyy siinä, että hän loi eurooppalaisen romaanin perinteeseen teoksia, jotka ovat sekä älyllisesti haastavia että inhimillisesti koskettavia. Tänään Thomas Mann puhuttelee erityisesti lukijoita, joita kiinnostavat syvällinen psykologinen proosa, kulttuurin ja vallan suhteet sekä klassinen kirjallisuus, joka tuntuu edelleen hämmästyttävän nykyhetkiseltä.